Festarielämää toimistokokin silmin

Hetken mielijohteesta päätin lähteä Iskelmäfestivaaleille töihin. Minun oli luonnollisesti tarkoitus rajata puuhailuni keittiöön, missä koen olevani turvassa ja minulla on ihanat tarjoilijat puskurina asiakkaiden vaikeillekin kysymyksille. Kuumahan siellä on kuin saunassa, mutta kaikkeen tottuu paitsi tipattomaan tammikuuhun.

Perjantaina sitten ensimmäisen työvuoron päätyttyä mietin ääneen ”mitähän sitä sitten tekisi..” Kun meidän baarihenksu hetkeäkään miettimättä ehdotti että menisin baariin jatkamaan. Minä siihen hetkeäkään miettimättä totesin että loistava ajatus! Muutaman minuutin asiaa pohdittuani hiipi vanha kavereiden antama intiaaninimi mieleen ”Tuumiin ennen kuin toimii”. Jep, kokki tiskin taakse, sehän tästä vielä puuttuikin..

Suureksi ihmetykseksi sieltä tuli peukaloa esimiehiltä, joten ei auttanut kun jättää kokkiviitta pukkariin ja kysellä että milläs vempaimella niitä purkkeja siellä avataan ja miten tuota kassakonetta käytetään. Sain nopean koulutuksen samalla kun asiakkaat riemuisasti edessäni jo heiluttivat seteliä ja huusivat välillä aikuista naista ja välillä kaljaa. Jännitti, siitä ei päässyt mihinkään J

Homma kumminkin lähti yllättävän smoothisti käyntiin, mitä nyt jouduin ihan kokoajan kyselemään vierustovereiltani vähän sitä sun tätä (kiitos Jonna, Anni, Juuso, Ira ja kaikki muut kun kestitte kokin seikkailuja!) Tehtäväni oli kiertää ja tauottaa eri tiskeillä porukkaa. Kävinkin lähes jokaisella myyntipisteellä hämmentämässä, ja koska tuotteet olivat kuta kuinkin samat oli siirtyminen tiskien välillä kohtalaisen helppoa.

Mikä ei ollut helppoa, niin siirtyminen organisoidusta keittiöstä festaribaaritiskin taakse. Siinä missä keittiössä on vesihanat joka kulmalla ja liinoja ja rättejä yllin kyllin puhtauden ylläpitämiseksi, oli tiskin takana tilanne ”hieman” toinen. Muovituopit lentelivät ja samaa matskua olevat shottilasit eivät irronneet toisistaan. Asiakkaat kaatoivat viinaa kassakoneen päälle ja kilpahuuto viilsi korvia niin, että keittiössä olisin tukkinut jokaisen suun henkilökohtaisesti paistinpannulla.  Jos keittiössä minulla pitää olla maustepurkit hyllyssä aakkosjärjestyksessä, niin vertauskuvallisesti voitaisiin sanoa etteivät nyt ne purkit eivät olleet edes samassa rakennuksessa.

Siitä se kaaos kumminkin tasoittui, ja rupesin nauttimaan ihmisten iloisesta festari fiiliksestä mikä tarttui kyllä helposti. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen homma alkoi tuntua todella mukavalta ja sitä ei tarvinnut enää tekemällä tehdä. Mikäs siinä heittäessä nopeat läpät tai ylävitoset festarikansan kanssa, antaa purkki bisseä käteen ja toivottaa hienoja festareita! En varmasti ollut nopeimpia kyyppareita, mutta uskon että se nopeus korvattiin hyvällä asiakaspalvelulla, ja melkein väittäisin että enemmän ihmisiä lähti hymyssä suin minun tiskiltä, kuin vittuuntuneena. Vaikka niitäkin kyllä oli.. Välillä meinasinkin se hyvä fiilis laskea kun tiskillä kävi putkeen 6 Keijoa (nimi muutettu) jotka olivat jo juoneet itsensä vähintään kuninkaiksi ja kaikki tietäväksi. Huomasin hyvin nopeasti että näiden sankareiden kanssa on turha alkaa huutokilpailuun. Helpompi ottaa pojittelut vastaan, lyödä purkin kaljaa tassuun ja toivottaa Keijoillekkin hyvät festarit. Meitä on moneen junaan, tiskin molemmilla puolilla.

Tästä huikeasta kolmen tunnin kyypparikokemuksesta innostuneena, ilmottauduin myös vapaaehtoiseksi työskentelemään seuraavana iltana, jos minut huolittaisiin. Nyt oli jo sitten vuorossa hieman pidempi rupeama. Jaksoin,  edelleen ainakin omasta mielestäni, oikein hyvin. Homma meni edellisillan kaavaa noudattaen: Moikkaa jokaista, tarjoile viinaa, kuuntee huonoja vitsejä, hymyile ja rahasta. On se meinaan helppoa ja sain jopa muutaman Keijon hymyilemään vaikka olivatkin perseeseen ammutuja karhuja tiskille tullessaan. Hieman alkoi jo kolmen päivän bailaus kansassa näkyä puolenyön jälkeen, mutta kiitettävästi jaksoivat sekä bailaajat että henksu painaa loppuun asti.

Tämä oli erittäin opettavainen reissu tiskin taakse. Siellä huomasin kuinka helppoa hyvä asiakaspalvelu on, ja kuinka helposti huono asiakaspalvelu välittyy asiakkaille. Huomasin myös että tiskin takana on OK tehdä virheitä ja nauraa itselleen. Olen törmännyt henkilöihin ketkä nostavat itsensä heti tiskin taakse astuessaan isolle norsunluiselle jalustalle ja kohtelevat asiakkaita kuin alamaisiaan. Kuinka paljon helpompaa onkaan olla siellä asiakkaan kanssa samalla tasolla. Asiakkaan on helpompi lähestyä kyypparia kun siellä jo valmiiksi ollaan hymyssä suin vastassa. Koskaan, ei edes festareilla, ole liian kiire asiakaspalvelulle.